Minua tuli YouTubessa vastaan laulu, jota lauloimme lapsena monesti. Tämä Pienen iltarukous oli yksi lempilauluistani ja pidän siitä edelleen todella paljon. Sanat tuovat turvaa ja sävel on rauhoittava.

Ilta saapuu jälleen, yö jo yllättää.
Tiedät, lapsoseni, ettet yksin jää,
Taivaan Isä meitä suojaa siunaten.
Kädet yhteen liitä, kiitä rukoillen.

Jo ensimmäisessä säkeistössä on virke, joka jää mieleen ja tuo turvaa. “Tiedät, lapsoseni, ettet yksin jää, Taivaan Isä meitä suojaa siunaten.” Kuinka turvallista onkaan nukahtaa illalla, kun tietää, että ei ole yksin. On suurin turva, mitä maailmasta löytyy.

Olisi ihana, jos edelleen voisi lapsen kaltaisesti uskoa tuon laulun sanoihin, ilman, että epäilykset valtaa mielen. Ja ennen kaikkea, muistaa rukoilla ja kiittää. Iltarukous on perheessämme onneksi vielä käytössä. On turvallista ristiä kädet iltaisin ja pyytää voimaa, kun itse ei enää jaksa.

Valitettavasti ne epäilykset ja järjen ääni tunkeutuvat ihan liian useasti mieleeni, tunnen ahdistusta ja pelkoa. Entä jos en jaksakaan?
Onneksi kaiken saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Anteeksianto antaa aina hetkeksi voimaa jaksaa eteenpäin.
Evankeliumin pyytäminen voi monesti tuntua liian rankalta, on niin vaikeaa nöyrtyä ja pyytää syntejä anteeksi. Helpompaa on vain olla hiljaa. Onneksi seuroissa saa pyytämättä uskoa synnit anteeksi. Siksi niitä puheita olisikin tärkeää jaksaa kuunnella.

Kuva: Helmi Lepistö

Kiitos kodistani, kiitos koulusta.
Kiitos terveydestä, kiitos ruoasta,
kiitos tovereista, kiitos leikeistä.
Kiitän sua, Isä, tästä päivästä.

Kiitos olisi yhtä tärkeä kuin rukoileminen. Kuinka harvoin sitä tuleekaan kiitettyä ketään! Olen huomannut, että monesti se sana “kiitos” takertuu kurkkuun eikä sitä saa sanottua. Ruoan jälkeen on helppo kiittää ruoasta, mutta kaikki muu onkin vaikeampaa.
Olen yrittäny opetella kiittämään. Kirjoittamalla se onnistuu helpommin. Kun ei sanoja tule, kirjoittamalla saan ajatukseni purettua. Pystyn esimerkiksi kirjeellä kiittäämään rakasta ystävää siitä, että hän on tukenani. Vanhempiani kaikesta, mitä he ovat antaneet.
Vaikka muistaisinkin kiittää läheisiäni, kiitos yläilmoihin saattaa jäädä. Pyynnöt nousevat taivaaseen helpommin kuin kiitos jo olemassa olevista asioista. Onneksi tämänkin laulun kautta voin kiittää.
Isäni sanoi kerran, että Siionin laulut ovat kuin saarnoja, kun niitä kuuntelee, ja rukouksia, kun niitä laulaa. Tämä on kyllä ihan totta. Itseäni ainakin saattaa laulu puhutella enemmän kuin seurapuhe, ja se saattaa antaa enemmän voimaa. Toki puheesta saa kuulla evankeliumia, mitä ilman ei jaksaisi, mutta on niissä lauluissa vahva voima!

Suojaa kotimaani, rauha maailman.
Isä taivaallinen pientäs kuulethan,
valkoenkelisi mua suojelkoon.
Herätä taas anna aamuaurinkoon.

Tällä hetkellä maailman rauha tuntuu olevan kadoksissa. Taudit, mielenosoitukset, sodat ja nettivirukset jylläävät. Eipä sitä rauhaa ole koskaan varmaan kunnolla ollutkaan. Maailman meno on niin suurta ja julmaa, että sinne helposti eksyy mukaan.
Onneksi saamme luottaa siihen, että meillä on omat valkoenkelimme suojelemassa. Vahvat ja turvalliset siivet ympärillämme, joihin saamme turvata. Emme ole yksin.