Uusi vuosi on alkanut ja monet ovat tehneet lupauksia. Itse en ole ollut koskaan mikään ahkera lupausten tekijä. Ne kun tuppaavat yleensä unohtumaan parin ensimmäisen kuukauden aikana. Yhtenä vuonna lupasin opetella seisomaan käsillä. Hetken aikaa jaksoin harjoitella, mutta muutaman kuukauden jälkeen sekin vähitellen jäi ja unohtui, kuten myös äidin palkinnoksi lupaamaa kahvilareissukin. Mutta ehkä vielä joskus…

Lupasin opetella puhumaan itselleni nätisti.

Viime vuoden lopulla tein kuitenkin kaksi lupausta. Kaksi pientä, mutta kuitenkin samalla valtavan suurta ja tärkeää lupausta: Lupasin opetella puhumaan itselleni jälleen nätisti sekä puhumaan suoraan ja kiertelemättä: Sanomaan erityisesti vaikeat ajatukseni ja asiat sellaisina kuin ne ovat, häpeilemättä ja ujostelematta. En tehnyt lupauksista suurta numeroa, en kertonut niitä silloin kenellekään enkä vakuutellut kenellekään pystyväni ne pitämään. Päätin kuitenkin itse hiljaa mielessäni yrittää niitä noudattaa. Itseni takia.

Erityisesti ensimmäinen lupaus oli tärkeä. Olen luonteeltani ylisuorittaja ja perfektionisti. Vaikka olenkin vähitellen oppinut jo hellittämään, tutut ajatukset nousevat kuitenkin välillä pinnalle. Epäonnistuessani saatan ruoskia itseäni säälimättä. Omat viat ja virheet huomaan usein vahvuuksia paremmin ja tiedän etten tässäkään asiassa ole ainoa. Viimeisen vuoden aikana olenkin usein joutunut pysähtymään ja huomauttaman lempeästi itselleni: Hei, muistahan mitä lupasit. Piti puhua nätisti.

Ei noin voi puhua itsellekään.

Usein puhutaan siitä, kuinka sanat voivat satuttaa yhtä paljon kuin lyönti ja kuinka on tärkeää puhua muille kauniisti. Puhutaan henkisestä väkivallasta. Harvemmin puhutaan kuitenkin siitä, kuinka tärkeää on olla kiltti myös itselleen, hyvä ystävä itsensä kanssa.

Viime vuoden aikana opin olemaan itselleni armollisempi ja puhumaan itselleni kauniisti.  Joudun yhä välillä muistuttelemaan itseäni, ettei noin voi puhua, ei kenellekään muulle, muttei itsellekään. Mikä kuitenkin tärkeintä, en enää pidä itseni haukkumista ja säälimätöntä arvostelua hyväksyttävänä. Lupauksesta oli siis hyötyä.

Entä tänä vuonna? Tänä vuonna lupasin opetella kohtaamaan muut ihmiset, varsinkin uudet, rohkeasti ja avoimesti, silmiin katsoen. Mitä sinä lupasit? Tai voisit luvata?