Kirjoitin syyskuussa avipuolisoleirille hartauteen kirjeen aviopuolisoille. Vanhempani olivat leirillä isosina ja he lukivat kirjeeni siellä ääneen. Ajattelin, että voisin sen tännekin jakaa.

Toivon, että kaikilla on tai tulee olemaan avioliitto. Voi kuitenkin olla, että avioliittoa ei ole tarkoitettu omalle kohdalle. Se voi tuntua raskaalta, mutta siinäkin Jumalaan luottaminen ja nojaaminen auttaa. Jokaisella meistä on oma tärkeä tehtävämme maan päällä, ja joillekin avioliitto ei ole Jumalan silmissä tarkoitettu.

Jos tätä lukee joku avioliitossa oleva, toivon, että saat tästä jotakin hyvää. Tai jos olet pian avioliittoon astumassa, toivottavasti tämä rohkaisee sinua. Joka tapauksessa kirje kertoo omista ajatuksistani, ei mistään faktoista.

“Avioliitto. Niin iso ja ihana sana. Käsittää niin paljon asioita, kätkee sisäänsä ja paljastaa vasta tahdon-sanan jälkeen. Minulla ei vielä ole tietoa niistä kätketyistä asioista, teillä on. Osalle arkun kansi on auennut vain hieman ja sisältö selviää aikojen saatossa, osalla arkku on jo melkein kokonaan auki ja on antanut paljon.
Rakkaus on vuosien myötä vain kasvanut ja luottamus lisääntynyt, niin ainakin uskoisin. Elämään on mahtunut ja tulee mahtumaan paljon. Tulevasta ei ole tietoa, ei tarvitsekaan olla. Luottamus toisiinne on niin vahva, että selviätte kyllä yhdessä toisiinne nojaten. Toisilla teistä suurimmat elämän myrskyt on todennäköisesti jo takanapäin, toisilla ne on vasta edessä.
Näen avioliiton kauniina, naisen ja miehen välisenä, koko elämän kestävänä liittona. Niin kuin varmaan kaikki tekin. Olen nähnyt ja tulen näkemään hyvin paljon erilaisia avioliittoja elämäni aikana. Osa ei ole kestänyt, osassa on rakkaus kadonnut.
Vaikka kaikenlaista olen nähnyt, silti suurin avioliiton esimerkki tulee omilta vanhemmiltani. Näen heidän rakkauden toisiaan kohtaan, sillä he uskaltavat näyttää sen lapsiensa edessä. He uskaltavat riidellä ja sopia meidän edessä, uskaltavat sanoa “minä rakastan sinua”, vaikka olemme kuulemassa. Se on mun mielestä tärkeää, siitä huomaa, että avioliitossa tunteiden näyttäminen ei ole väärin.
Monesti olen miettinyt sitä ja ajatellut, että jos olen itse joskus naimissa, haluan näyttää tunteeni samalla tavalla. Toivottavasti tekin uskallatte ja olette uskaltaneet. Se on mielestäni yksi avioliiton peruskulmista; uskaltaa näyttää tunteensa ja haluaa, että toinenkin näyttää. Myös ne negatiiviset tunteet.
En voi tietää, mikä teidän tilanne on liitossanne. Tuntuuko, että rakkaus on sammumassa vai kukoistaako se täydessä kukassaan? Uskon, että missä tilanteessa tahansa, voitte saada paljon leiristä irti, jos vain tahdotte. Tämä leiri on tarkoitettu vahvistamaan uskoa ja teidän liittoanne. Kuunnelkaa siis sydän avonaisena toisianne ja itseänne. Pyytäkää ja antakaa anteeksi ja kertokaa puolisollenne tunteistanne. Avoimuus on tärkeää uskon ja liiton säilymisen kannalta. Älkää pelätkö.
Toivottavasti teillä on leirin jälkeen levännyt olo ja tie on taas hetken hieman kevyempi. Itse olen ainakin huomannut, että leirien jälkeen on taas hetken helpompi uskoa, toivottavasti teillä on sama tunne.
Ihanaa syksyä ja nauttikaa leiristä!”
-Helmi Lepistö 15.9.2020-