“Nyt kohti taivasta katselen ja kädet yhteen näin liitän…” Tuon laulun lauloimme riparilaisteni kanssa muutamia viikkoja sitten Siikajoen kirkossa vanhempiemme edessä. Rippikoulu on nyt takanapäin, muistona siitä on rippikoulutodistus ja rippiristi. Sekä tietysti muistot mielessä, joka eivät varmaan koskaan katoa. Niin ainakin toivon.

Menin riparille epäilevällä ja jännittyneellä mielellä. Mietin, että mitähän tästäkin tulee? Saanko kavereita? Millaiset ovat huonekaverini? Osaanko nauttia tästä? Pelkoni osoittautui turhaksi. Aika tuntui menevän riparilla tosi nopeeta ja nautin joka hetkestä. Viimeisenä iltana itkin ilon, surun ja haikeuden kyyneleitä.

Tunsin helpotusta: olin saanut vahvistusta uskoon ja hetken on taas helpompi uskoa. Tunsin haikeutta, oliko tämä nyt tässä? Yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Neljän yön leiri tuntui kyllä ihan liian lyhyeltä, mutta mitäpä me tälle tilanteelle voimme. Tunsin iloa, sillä olin saanut huonekavereistani ihanat ystävät, joiden kanssa jaoimme murheitamme ja ilojamme jo leirin aikana.

Pidin siitä, että leirimme oli puolitettu. Ryhmäytyminen oli paljon helpompaa 24 leiriläisen kanssa. En usko, että samalla tavalla olisi kaikkien kanssa tullut vähän juteltua, jos leiriläisiä olisi ollut yli 50, niin kuin alun perin piti olla. Tuon ryhmän kanssa olisin voinut ilolla olla viikon ajan leirillä. Olisihan se ollut kiva tutustua siihen b-ryhmäänkin, mutta ei voi mitään. 🙂 Meidän leirillä oli ihana henkilökunta. He tekivät leiristämme aivan mahtavan! Kiitos teille, jos luette tätä, vielä kerran!

Mulla oli myös aivan ihanat rippijuhlat. Sain kuulla ystäväni, kummisetäni ja kahden sisaruksistani ihanat lauluesitykset ja nähdä kaikki ihanat kummini pitkästä aikaa! Myös isovanhemmat ja pari kavereistani pääsi paikalle. Mulla kävi hyvä tuuri kun konfirmaatio oli torstaina, niin kerkesi hyvin järjestellä juhlat. Jos konfirmaatio olisi ollut sunnuntaina ja silloin iltapäivällä, juhlat olisi varmaan pitänyt siirtää seuraavalle viikolle.

Jos tätä tekstiä lukee joku, jolla on ripari edessä, haluan sanoa teille pari juttua. Muistakaa nauttia! Ripari on ainutlaatuinen asia elämässä ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Avoimella mielellä ja asioista nauttimisella leiristä tulee vielä parempi.
Muistakaa kysellä! Jos ei muuten uskalla, niin ehdottakaa kysymysboksia, joka taitaa olla lähes kaikilla leireillä. Sinne on helppo pistää anonyyminä kysymyksiä.
Muistakaa tutustua ja rohkaistukaa siihen! Riparilta voi saada loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita ja niistä kannattaa pitää kiinni.
Muistakaa olla omia itsejänne! Ei kannata yrittää esittää muuta kuin on, esittäminen on ihan turhaa ja loppujen lopuksi muut arvostavat kaikista eniten rehellistä ja omaa itseänsä olevaa tyyppiä.