Olo on illalla levoton ja ahdistunut, enkä saa unta. Laitan kuulumaan virsiä ja Siionin lauluja, jos ne rauhoittaisivat. Hiljaisessa huoneessa alkaa soida virsi 928.

”Nyt pelko pois, on merkki salainen, on nimi suojaamassa matkalla” 

Laulun kauniit ja turvalliset sanat nostavat kyynelet silmiin. Miten usein sitä meinaakaan unohtaa, että Jumala suojaa, johtaa ja rakastaa. Tuntee olevansa yksin maailmassa, huolehtii ja murehtii epävakaata maailmantilannetta, ilmastonmuutosta, pandemioita, läheisten kuulumisia… Miettii, että mitenkähän sitä tässäkin käy.

Tuntuu pelottavalta, että maailmassa on niin paljon pahaa, jolle ei voi mitään; niin isoja asioita, joihin en yksin voi vaikuttaa. En muista, etteivät asiat ole omissa pienissä käsissä, vaan jossain suuremmissa ja paljon vahvemmissa.

Kaikella on tarkoitus. Siihen on turvallista nojata.

Kaikki, mitä maailmalla tapahtuu: sodat, pandemiat, suurvaltojen kriisit, ympäristökatastrofit ja kaikki pienemmät ongelmat ovat kuitenkin Jumalan käsissä, eikä mikään tapahdu hänen tietämättään. Vaikka maailmalla tapahtuukin paljon pahaa, ei mikään tapahdu sattumalta ja ”vailla kontrollia”. Kaikella on tarkoitus. Siihen on turvallista nojata.

”Siis älä pelkää. Vaikket näekään, purjehdit kohti toivon satamaa”.  Laulun sanat rauhoittavat ja hetken taas muistan, ettei minun tarvitse huolehtia mistään. Olen hyvissä käsissä.

Nyt pelko pois, on merkki salainen,
on nimi suojaamassa matkalla.
Autioon rantaan vaikka tiesi vie,
saat nähdä jäljet rannan hiekalla.

Hän rakastaa, hän kaipaa sinua.
Näetkö, että hän on koditon?
Hän tahtoo täällä sinut kohdata,
näin alussa jo päättänyt hän on.

Siis älä pelkää. Vaikket näekään,
purjehdit kohti toivon satamaa.
Ja kerran vielä häntä tunnustat.
Ei vaadi hän, vaan aina rakastaa.

Nyt tietä käyt. Yö kerran kirkastuu.
Helmasta Herran tähdet kohoaa.
Siis älä pelkää. Vaikket näekään,
purjehdit kohti toivon satamaa.

Virsi 928

2020-06-22T14:04:55+03:0022. kesäkuuta 2020|