Sain luettavakseni Usko ja mieli -kirjan, ja tekstissä esiintyvät pätkät ovat siis kyseisestä kirjasta. Kirja antaa samaistumispintaa meille, jotka olemme omalle kohdallemme kokeneet jonkin tai joitain mielensairauksia.
Teksteistä huokuu se, miten voimattomia olisimme uuden tilanteen edessä ilman taivaallista Isää. On kuitenkin lohdullista kuulla, ettei olekaan yksin oman sairautensa kanssa. Kirja antaa myös konkreettisia neuvoja siihen, miten voimme tukea läheistä, joka on sairastunut. Suosittelenkin juuri sinua tarttumaan kirjaan, sillä aihe koskettaa jollakin tapaa meistä jokaista. Mitä enemmän ymmärrämme toisiamme, sitä paremmin osaamme kohdata läheisiämme niinä hetkinä, kun he eniten tarvitsevat apuamme.
Miksi Taivaan Isä salli sen kaiken tapahtua?
Joskus elämässä tulee vastaan haastavia tilanteita tai kokemuksia, jotka voivat laukaista aivan äkillisesti jonkin mielen sairauden. Oli se sitten masennus, erilaiset paniikkikohtaukset tai ahdistustilat.
”Kukaan ei sairastu tahallaan. Sairaus ei ole kenenkään syytä, se annetaan.” Anna Karjula
Muistan, miten masennuksen pahimpina ajanjaksoina kysyin usein mielessäni, että enkö ollut kokenut jo ihan tarpeeksi vaikeita asioita elämäni aikana. Miksi Taivaan Isä salli sen kaiken tapahtua?
”Ethän epäröi hakea apua, jos voimavarat käyvät vähiin ja elämästä alkaa kadota toivo ja luottamus tulevaisuuteen? Jos huomaamme läheisen tarvitsevan apua, rohkenemmehan ottaa asian puheeksi ja tukea häntä?” Juha Niemelä
Usein riittää, että sairastuneella ihmisellä on joku, jolla on halu kuulla. Lähimmäisen rakkaus on suuri voimavara vaikeissa hetkissä. Kun sairastunut tiedostaa ja ymmärtää sen, että toinen hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. Sairaus tai diagnoosi ei myöskään saa olla määrittelemässä ihmistä. Kunpa muistaisimme kohdella häntä yhtä arvokkaana ja tärkeänä kuin ennen sairastumistakin.
”Aina ei kysytä pelkästään rakkautta, vaan myös inhimilliset voimat ovat koetuksella. Voimien uupuessa lähimmäisen tuki ja ymmärrys auttavat eteenpäin, ja vaikeuksien taakka kevenee. Auttajakin on usein avun tarpeessa.” Eero Salin
Usko tuo usein sen ainoan lohdun ja turvan sairauden keskellä.
Vaikeina hetkinä saamme turvautua taivaallisen Isän puoleen, sillä hän on luvannut kuulla rukouksemme.
”Taivaan Isän huolenpitoa on sekin, että joku pysähtyy oikeana hetkenä rinnalle ja kysyy kuulumisia. Ihminen on lopulta luotu yhteyteen toisen kanssa.” Nimimerkki
Usko tuo usein sen ainoan lohdun ja turvan sairauden keskellä. Saamme luottaa siihen, että mikään ei tapahdu ilman Hänen tarkoitustaan. Kaikki päivämme Hän on luonut. Usko voi myös antaa ymmärryksen, miksi juuri minä sairastuin. Jumala on luvannut antaa meille kuormaa sen verran kuin jaksamme kantaa.
”Usein nojaan koko painollani paimensauvaan, käperryn keräksi Isän kämmenelle. Ei minun tarvitse pelätä mitään. Tässä olen turvassa. Kaikki päiväni ovat Jumalan tiedossa, koko elämäni matka.” Nimimerkki
Joskus sairastuminen voi olla ikään kuin Taivaan Isän herättely omassa uskonelämässä. Se tuo uskon päämäärän aivan kuin konkreettisesi lähemmäksi meitä. Mihin turvaamme? Epäilystenkin keskellä saamme luottaa elämämme taivaallisen Isän käsiin ja kuulla evankeliumin lohduttavan sanoman omalle kohdallemme.
”Ihmeellistä on ollut myös huomata, miten Jumala on kätkenyt siunauksen siemenen sairaudenkin keskelle. Uskovaisella on lohtuna ihana taivastoivo. Kerran kaikki vaivat ja sairaudet ovat takanapäin. Tästä näköalasta haluan pitää kiinni.” Nimimerkki
Jää lähellemme, Jeesus,
jää kaikkiin vaiheisiin,
myös luopumiseen, lähtöön,
suruihin suurimpiin.
Vain sinä, Herra, kannat
ja meidän kasvaa annat
armosi turvissa.
(VK 464: 4)
Usko ja mieli (SRK 2018, Elämänpolulla-sarja)
Miksi evankeliumi ei aina tuo rauhaa? Onko uskosta apua sairaudesta toipumiseen?
Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Asiantuntija-artikkelit, kokemuskirjoitukset ja sielunhoidolliset tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus vaikeuksien kanssa on vain opeteltava elämään.
Toimittanut Anna Karjula
