Näinä aikoina olisi mukava päästä kauaksi täältä kotoa. Vaikka Lappiin jonnekin mökille, jonne mikään uutinen ei pääse. Mökille, jossa ei ole sisävessaa ja juoksevaa vettä. Pääsisi viettämään kunnon eräjormaelämää. Voisi ottaa vaikka parhaan ystävän mukaan ja nauttia siellä rauhasta ja hiljaisuudesta. Harmi vain, että nyt se ei onnistu.

Kun menee lukemaan uutisia, siellä pyörii vain samat asiat esillä. Lähes kaikki uutiset ja puheenaiheet liittyy jollakin tapaa koronaan. Siispä haluan nyt kirjoittaa ihan muusta. Haluan kadota tämän kirjoittamisen ajaksi menneisyyteen, muistelemaan viime kesän Lapin reissua…

Lähdin ystäväni, hänen veljensä ja isänsä kanssa Lappiin viime kesänä pariksi päiväksi. Nuo pari päivää oli ihania, sain juoda kirkkaasta purosta puhdasta vettä ja nauttia Lapin kauneudesta. Kävimme kävelemässä tuntureilla ja kuruissa. Se oli täydellistä, vaikka kylläkin jalkani saivat rakot muistomerkiksi kävelystä.

Toivon, että Lappi säilyisi ennallaan niin kauan kuin elämä maan päällä jatkuu. Toivon, että tulevatkin sukupolvet näkisivät sen kauneuden ja arvostaisivat sitä. Nykymaailmassa harvoin pääsee paikkaan, missä ei kuulu liikenteen melu ja mikään asia ei muistuta elämän levottomuudesta ja hälinästä. Lappi on kuitenkin se paikka, missä pääsee rauhoittumaan. Kun istuu tunturin laella ja katsoo ympärilleen, näkee vain muita tuntureita ja ehkä jonkun toisen patikoijan. Siellä sielu lepää.

Nyt tuli kyllä entistä kovempi Lappi-kuume, mutta jospa tämä teksti antoi sinullekin hetken poispääsyn tästä maailman tilanteesta. <3