Tämä blogiteksti on jatkoa tänään eli joulukuun Kapsäkissä ilmestyneelle jutulle. Kysyin juttua varten kommentteja ja ajatuksia Kapsäkkijuttujen Instagram-seuraajilta, koska halusin, että juttu ottaisi mahdollisimman monta näkökulmaa ja ajatusta huomioon.
Lukijoiden kommenteista uskovaisten nuorten haasteista keskeisiksi ajatuksiksi nousivat esimerkiksi some ja puhelin.

Monella on varmasti tullut tylsää seurapuheen aikana, ja kiusaus ottaa kännykkä esille on ollut suuri. Moni somea käyttänyt on varmasti huomannut, miten helposti ihminen ajautuu netin syövereihin, miten varkain aika kuluu kännykkää selatessa. Toisaalta netti ja nopeat viestintäyhteydet lähentävät kaukana toisistaan asuvien perheenjäsenten ja muiden läheisten välejä.

 Moni nuori kertoi, että rajojen häilyminen ahdistaa. Monet kertoivat, että muun maailman tekemiset tulevat koko ajan lähemmäksi. Uskovaisissa kaveriporukoissa kuunnellaan maallista musiikkia, heitetään ronskia läppää, kiroillaankin. Sama porukka, jonka kanssa viime viikolla istuttiin seuroissa laulamassa, muuttuu täysin toisenlaiseksi, kun mukaan tulee yksikin epäuskovainen nuori. Seuraavana perjantaina nupessa ollaan taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Voi tuntua, että jaksanko minä.

Esille nousivat keskeisinä asioina myös ulkonäköpaineet, meikit, erilaisuus ja musiikki. 15-vuotias tyttö Kuopiosta kertoi, että monilla uskovaisilla tytöillä on vaikeaa elää epäuskoisten ihmisten keskellä. Jotkut ehkä miettivät, että miksi kaikki näyttävät niin kauniilta, ja miksi minä olen näin ruma? Pitäisiköhän itsekin vähän meikata? Eivät vanhemmatkaan varmaan huomaisivat mitään. Uskovaiset ystävät ja perhe onneksi auttavat monia jaksamaan.

On vaikea olla uskovainen vailla uskovaista ystävää. Moni teistä lukijoista on varmasti ollut joskus yksin seuroissa tai nupessa. Se ei tunnu kivalta. Tulee tyhjä ja ontto olo, voi tuntua, että jaksanko minä.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat kieltäneet uskonsa juuri siksi, ettei heillä ole ollut yhtään uskovaista ystävää. 18-vuotias tyttö Oulusta kertoo, että hänellä ei tule lähdettyä seuroihin, jos siellä ei ole yhtään kaveria. Tuttuja kuitenkin näkyy joka puolella. Sekin ihan menisi, jos ei tulisi yhtään tuttua vastaan. Saisi olla yksin, ilman että kukaan ajattelisi mitään. On niin vaikea katsella, kun kaverit ovat omissa porukoissaan, ja mukaan on vaikea uskaltaa mennä. Onneksi hänellä on kotipaikkakunnallaan muutama ystävä. Muilla paikkakunnilla on paljon kavereita, joiden kanssa voi käydä vaikka retkellä viikonloppuisin. Onneksi nykyään on niin helppo olla yhteydessä muualla asuviin, kun on puhelin aina matkassa.

Ystävät ja perhe tuovat monille nuorille lohtua ja turvaa.

Yksi vastaaja kertoi, että hänellä on tapana pistää koulussa oppitunnilla lauluja kuulumaan Rauhanmusiikki-sivustolta. Toinen taas kertoi, että uskovaisten ystävien kanssa seuroissa käyminen auttaa ja vahvistaa uskoa.

21-vuotias Jenniina Karttunen Jyväskylästä kertoi, että häntä uskon säilyttämisessä auttavat keskustelut ystävien kanssa, seuroissa käyminen ja evankeliumi.

– Joskus joutuu kamppailemaan ja miettimään, mikä tuntuu oikealta ja mikä väärältä. Silloin voi rukoilla Jumalalta apua, että löytäisi oikean ratkaisun. Joka hetki saa kuitenkin luottaa Jumalan huolenpitoon. Kun minulla itselläni on huono hetki, minulla on tapana istua pianon ääreen, ottaa siioninlaulukirja esille ja alkaa soittamaan. Se auttaa jaksamaan. Yksi minua koskettavimmista lauluista on SL 190, Niin levoton on tänään maailmamme. Siinä on niin lohdulliset sanat.

Myös uskovaiset ystävät ja perhe tuovat monille nuorille lohtua ja turvaa. Ystävät ja perhe nousivatkin yhdeksi keskeiseksi asiaksi, kun kysyin Instagramissa kommentteja asioista, jotka auttavat pysymään uskovaisena. Uskovaisten ystävien kesken on niin mukavaa jutella. Jokaisella meistä olisi hyvä olla uskovainen ystävä. Epäuskovaistenkin ystävien kanssa on toki mukava viettää aikaa, mutta jotain jää aina kaipaamaan. Uskovaisten ystävien kanssa onnellisuus voi nousta ihan eri tavalla pintaan. Nousee ehkä mukavia suviseuramuistoja mieleen, voi laulaa yhdessä tuttuja lauluja, voi viettää illat jutellen uskonasioista. Ei tarvitse ajatella, että mitähän tuokin ajattelee minusta, kun olen tällainen uskovainen.

Oiva Saukkonen
2019-12-10T14:01:30+02:0011. joulukuuta 2019|

One Comment

  1. […] Kirjoitus jatkuu Oiva Saukkosen blogitekstissä. […]

Comments are closed.