Aamu sarastaa. Yön hämäryys on hälvennyt. Loppukesän öinen vesisade näkyy killuvina pisaroina terassinkaiteella, ruohikolla ja pyöräntangolla. Linnut ilmoittavat vielä olemassaolostaan. Eivät ole raaskineet lähteä muuttomatkalleen. Ehkä ne keräävät voimia ja inspiraatiota pitkää vaellusta varten.

Olen herännyt loppukesän päivään lapsuudenkodissani. Juon kahvia ja syön äitini keittämää kaurapuuroa. Unihiekat alkavat karista viimein silmistäni. Pohdiskelen luovuutta ja sen moninaisuutta. Mitä luovuus oikein on? Olenko minä luova? Mieleeni pulpahtaa välittömästi ajatus, etten osaa ainakaan soittaa mitään soitinta. En ole myöskään kovin taitava laulamaan. En siis pidä itseäni musikaalisena.

 

Juttelen siskojeni kanssa. He ovat sitä mieltä, että luovuus liitetään liian usein tietynlaisiin asioihin kuten hienoihin maalauksiin, taiteeseen ja musiikkiin. Toki myös ne vaativat luovuutta, mutta on se muutakin: “Uusien asioiden keksimistä. Se on sitä, kun lapset keksivät uusia leikkejä tai joku kehittää uuden reseptin.”

Luovuus on tilaa yhdistellä, kehitellä, kuvitella ja toteuttaa asioita, jotka tuottavat iloa ja tyydytystä.

Veljeni mukaan luovuus on sitä, että “käyttää päätään.” “Se on erilaisten ratkaisujen miettimistä esimerkiksi, kun rakentaa majaa ulkona.” On harkittava, miten päin laudat naulataan, jos alkuperäinen suunnitelma ei onnistukaan.

Kaveria kannattaa kannustaa ”heittämään uusia ideoita ja näkemyksiä kehiin”.

Olohuoneesta keittiöön kurkatessani huomaan arkisen luovan ratkaisun: yläkoululainen keksii laittaa makaronilaatikkoon kermaa ja tilkan vettä, kun maito on loppunut.

Myöhemmin päivällä istahdan hetkeksi olohuoneen sohvalle. Kun ulkona sataa eikä perheen nuorin pääse ulos, hän päättää muuttaa olohuoneen seikkailuradaksi, jossa on myös hieno huonekaluista, tyynyistä ja peitoista viritelty maja. Huomaan, että aika monella on sateisena päivänä puhelin kädessään. Katsellaan kuvia Instagramissa ja lähetellään snäppejä Snapchatissa.

 

Kuka on luova? Siskoni tokaisee heti, että ”jokainen voi olla luova”. Usein ajattelemme, että luovia ihmisiä ovat harvat ja nekin ovat taiteilijoita.

Toinen siskoni sanoo hauskasti: ”Jokainen tekee joskus jotain luovaa, mutta sitä ei välttämättä heti huomaa.” Vähättelemme helposti itseämme, ettemme ole luovia tai emme osaa jotakin. Niinhän minäkin tein.

Luovuuden yhteydessä puhutaan usein flow-tilasta.

Flow-kokemus tarkoittaa kokemusta virtaavasta tilasta, jossa ihminen toimii helposti, ikään kuin ilman suorittamista. Tehtävä innostaa ja imaisee mukaan niin, että ei tarvitse erikseen ponnistella päämäärän eteen.

Luovuus pääsee usein esiin, kun nauttii jonkun asian tekemisestä. ”Saatan lisätä vaikka ’artsyn’ kuvan Instagramiin”, sisko toteaa ja jatkaa: ”Luovuus tuntuu vapauttavalta ja hyvältä. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus kokea luovuutta.”

Tavoite ja päämäärä ovat vähemmän tärkeitä, itse tekeminen on keskipisteessä.

“Luovuus vaatii myös uskallusta ja halua kokea asioita. Minä uskallan olla luova”, sisko sanoo. Luovuus tarvitsee ennakkoluulotonta asennetta ja yrittämistä. Juttelemme siitä, miten paljon muut ihmiset vaikuttavat luovuuden kokemukseen ja uskallukseen yrittää.

Toinen siskoni sanoo: ”Jotkut saattavat ajatella uskon rajoittavan luovuutta.” Meillä ei ole kuitenkaan tarvetta saada mainetta ja kunniaa teoillamme. Ystävää tai perheenjäsentä voi tukea luovuuteen kehumalla ja olemalla aidosti kiinnostunut siitä, mitä hän tekee. Kaveria kannattaa kannustaa ”heittämään uusia ideoita ja näkemyksiä kehiin”.

Rentoutuminen lisää eri aivojen osien välistä vuorovaikutusta, jolloin voi syntyä uusia mielikuvia ja ratkaisumalleja. Siksi rentous tehostaa luovuutta, mielikuvitusta ja kykyä oppia.

Luovuus tarvitsee oman aikansa ja kukoistaa erityisesti hyvinvoivassa ja levollisessa mielessä. Siskoni kertoo olevansa luova, kun hänellä on aikaa: ”Luovuus ei pääse valloilleen, jos on jatkuva kiire ja suorittamisen paine.” Vapaa-aika ja stressittömyys saattavat houkutella luovuuden esiin, kun ei ole pakko tehdä mitään ja voi vain olla rauhassa.

Toinen siskoni sanoo, että hän kokee olevansa luovalla tuulella esimerkiksi juoksulenkillä: ”Silloin voi keksiä uuden idean johonkin asiaan.” Liikunta poistaa mielestä turhia asioita, jolloin mielessä vapautuu tilaa luovuudelle. Siskoni on sitä mieltä, että ”on hyvä olla joskus tylsää”.

Luovuus ei pääse valloilleen, jos on jatkuva kiire ja suorittamisen paine.

Ilmassa on tuulahdus syksyä. Ruohikolla lepää muutamia keltaisia koivunlehtiä. Sora rahisee pyörän renkaan alla. Linnut nokkivat pellolla puidun viljan siemeniä.

Raikas ulkoilma inspiroi minua. Tunnen kohisten, kuinka saan mieleeni ideoita syksyisistä sisustusjutuista, joissa aion käyttää luonnonmateriaaleja.

Joskus on kuitenkin niin, että vaikka saan upean idean, se ei välttämättä ole toteutuskelpoinen. Silloin hengitän ja pidän taukoa. Leikin hetken pikkuveljeni kanssa olohuoneeseen viritellyssä majassa. Ajatus tuulettuu.

 

Teksti: Sonja Vartiainen

Kursivoidut kohdat: https://www.mielen- terveysseura. / /mielenterveys/itsetunte- mus/luovuus-antaa-voimavaroja-arkeen

2018-09-26T13:53:47+03:0026. syyskuuta 2018|